Info
Miksi nojapyörä?
K: Mikä tuo on?
V: Sitä kutsutaan nojapyöräksi. ‘Noja’ viittaa taaksepäin nojaavaan istuma-asentoon; jotkut harrastajat kutsuvatkin pyörää ‘nojakiksi’ (nojakki tai nojis). Nojapyörissä on tavallisesti kaksi pyörää, mutta pyöriä voi olla myös kolme. Niiden voimalähteenä on useimmiten jaloilla polkeminen, mutta jotkut nojakit toimivat käsipelillä, jotkut sekä käsi- että jalkavoimilla.
K: Ovatko ne mukavia?
V: Ne ovat hyvin mukavia. Nojapyörien istuimet ovat laajoja ja pyöräilijä itse asiassa lähes uppoaa istuimen sisään. Et istu korkealla kapean satulan päällä, millä on taipumusta aiheuttaa puutumista ja hiertymiä. Ohjaintanko on joko istuimen yläpuolella olkapään tasolla tai istuimen alla asennossa, jossa pyöräilijän kädet riippuvat luonnollisesti. Tämä yhdistelmä luo mukavan ajoasennon, joka tekee pitkien matkojen ajamisen mahdolliseksi ilman niskakipuja, satulahankautumia ja rannekipuja.
K: Onko niiden ajaminen vaikeaa?
V: Ei ole. Pyörään tutustuminen ja sen käsittelyyn tottumiseen voi mennä hiukan aikaa. Käsittelemisessä on eroja kuten pystypyörienkin käsittelyssä – jotkut ovat nopeita, hermostuneita kilpamalleja ja toiset ovat pehmeitä, vakaita retkeilymalleja. Tiedä kuitenkin ennakolta, että nojapyörät käyttävät eri lihaksia, joten jopa kun olet hyväkuntoinen pystypyöräilijä, voit huomata ylämäkeen ajamisen vaikeaksi ennen kuin kehität uusia lihasryhmiä.
K: Pystyvätkö ne ajamaan ylämäkeä?
V: Kyllä ne pystyvät ajamaan ylämäkeä. Jotkut ihmiset ajattelevat, että koska pyöräilijä ei voi seistä polkimien päällä, niillä ei pääse ylös mäkeä. Nojapyörät ovat yleensä hitaampia ylämäkeen ajettaessa, mutta niin kauan kuin pyöräilijä jatkaa polkemista, pyörää myös liikkuu eteenpäin. Riippuen siitä, kuinka jyrkkä ylämäki on, pyöräilijä saattaa tarvita helpon mummun vaihteen (ja hyvät keuhkot), joka mahdollistaa ajamisen huipulle. Tavallisesti voit pysyä joidenkin pystypyöräilijöiden tahdissa ja sen ajan, jonka nojapyöräilijä häviää ylämäessä, hän voittaa alamäessä ja tasaisella.
K: Ovatko ne nopeita?
V: Tämä on kiistanalaista. Kansainvälisen IHPVA:n hyväksymissä tapahtumissa kaikkia maanopeusennätyksiä pitää noja- tai puolinojapyörä. Todellinen kysymys olisi, olenko minä nopeampi nojapyörällä.
Vastaus on “todennäköisesti kyllä”. Tähän vaikuttavat monet tekijät; kuinka pitkän matkan ajat, kuinka pitkään olet harjoitellut nojapyörällä ajamista, pyörän tyyli ja paino, maastonmuodot – kukkulainen, vuoristoinen, tasainen.
Koska suurin nopeutta rajoittava tekijä on aerodynaaminen vastustusvoima, jos haluat ajaa todella nopeasti, käytä nojapyörää, jossa on hyvin suunniteltu tuulenhalkaisija tai kokokuomu. Tässä tapauksessa vastaus on KYLLÄ, ne ovat nopeampia.
K: Näkyvätkö nojapyörät huonosti?
V: Koska nojapyörät ovat suhteellisen harvinaisia, ne “huomataan”; “näkyvyys” on toinen asia. Pyöräilijä istuu alempana kuin perinteisessä vinoneliörunkoisessa pyörässä. Riippuen siitä millaisen nojapyörän omistaa, pyöräilijä saattaa haluta tehdä itsensä hiukan näkyvämmäksi. Tämän voi tehdä lisäämällä pyörään huomioviirin ja pukeutumalla heleäväriseen kypärään ja takkiin/liiviin. Jos haluaa olla reilu autoilijoille, joiden huomio ja keskittyminen on kaikessa muussa paitsi ajamisessa, suosittelisin tekemään jotain heidän huomiokykynsä herättämiseksi, erityisesti, jos ajat vilkkaasti liikennöidyillä teillä.
K: Kuinka nojapyörää ohjataan?
V: Yleensä nojapyörissä on joko ‘istuimen yläpuolella ohjaaminen’ tai ‘istuimen alapuolelta ohjaaminen’. Istuimen yläpuolisessa ohjauksessa ohjaintangon kahvat sijaitsevat suunnilleen olkapäiden korkeudella antaen pyörälle “chopper”-näköä. Istuimen alapuolisessa ohjauksessa ohjaustanko on aivan istuimen alla. Jos istut parhaillaan tuolissa, anna käsien valahtaa sivulle; tämä on se paikka, jossa ohjaustangon kahvojen pitäisi olla.
Istuimen yläpuolinen ohjaus näyttää tutummalta ja on siksi joskus aloittelijoiden suosima; mutta istuimen alapuolisen ohjauksen käyttäminen ei ole sen vaikeampaa.
K: Ovat nojapyörät olleet olemassa jo kauan vai onko ne keksitty äskettäin?
V: Nojapyöriä on ollut olemassa 1800-luvun puolivälin Macillan Velocipede-pyörästä ja Challand-nojapyörästä alkaen.
Vuonna 1933 Charles Mochet rakensi selällään makaavassa asennossa ajettavan nojapyörän nimeltään “Velocar”. Vuosien 1933 ja 1938 välillä ammattilaispyöräilijä Francois Faure ajoi Velocarilla useita nopeusennätyksiä sekä maili- että kilometrimatkoilla. Pariisissa heinäkuun 7 päivänä vuonna 1933 Francis Faure rikkoi 20-vuotta vanhan tunnin ajon ennätyksen 44,247 kilometriä ajamalla 45,055 kilometriä.
Valitettavasti Fauren tunnin ennätys synnytti erimielisyyttä Union Cycliste Internationalessa (U.C.I), joka valvoi polkupyöräkilpailuja. Erimielisyys koski sitä, onko Velocar polkupyörä ja oliko ennätysaika laillinen. Helmikuussa 1934 U.C.I. päätti hylätä Fauren ennätykset ja kielsi kaikki nojapyörät ja muut aerodynaamiset vekottimet kilvasta.
Se on syynä, miksi nojapyörät eivät ole saavuttaneet suosiota kilpa-ajoissa ja miksi pyörien valmistajat eivät massavalmista niitä. Yli vuosisata sitten esitelty Rover Safety -pyörä, joka rakennettiin Englannissa vuonna 1884, ja jonka suunnittelu perustuu vinoneliönmuotoiseen runkoon, on tuskin muuttunut.
K: Minkä tyylisiä nojapyöriä on olemassa?
V: Huomattavin ero eri tyylien välillä on pyörän pituus. Pyörät voi jakaa pitkärunkoisiin, lyhytrunkoisiin ja pienikokoisiin pitkärunkoisiin pyöriin.
Pitkärunkoiset pyörät ovat 165 – 180 cm pitkiä. Niiden ajaminen on tasaista, mukavaa, nopeaa ja vakaata, mutta niiden pituudesta johtuen ajo-ominaisuudet hitaassa vauhdissa voivat olla hiukan pulmallisia vilkkailla kaduilla tai kapeilla poluilla. Esimerkkejä: Ryan, Linear, Infinity, Hase Kett-Wiesel.
Lyhytrunkoisten pyörien pituudet ovat 83 – 114 cm. Niiden etupyörä on pyöräilijän polvien alla tai hiukan niiden edessä, poljinkoneisto on asennettu puomiin. Pyörien käsittely on nopeaa, ohjaus helppoa ja ne ovat pienikokoisempia, mikä tekee niiden kuljettamisen ja ahtauksen helpommaksi kuin pitkärunkoisen pyörän. Esimerkkejä: Nazca Paseo, Azub MAX.
Pienikokoinen pitkärunkoinen pyörä on 116 – 162 cm pitkä. Näitä pyöriä oppii ajamaan kaikkein helpoimmin. Ne vastaavat hyvin liikkeisiin, ovat vakaita, ja korkean istuimen ansiosta ne ovat näkyvämpiä, mikä tekee ne erinomaiseksi edestakaiseen työmatkapyöräilyyn. Esimerkkejä: HP-Velotechnic Sprit, Optima Hopper.
K: Kuinka paljon ne maksavat?
V: Nojapyörien hinnat alkavat noin 860 eurosta ja voivat mennä niin ylös kuin olet valmis maksamaan. Koska kyse on pienimuotoisesta valmistuksesta, nojapyörillä on taipumus olla kalliimpia kuin massavalmistetut pystypyörät. Joten hintoja vertaillessa kannattaa pitää mielessä, että olet ostamassa räätälöidyn tai hyvin pienen valmistuerän pyörän. Odota maksavasi 1450 euroa ja enemmänkin hyvälaatuisesta pyörästä. Tämä hinta-alue antaa sinulle oikein hyvät komponentit, hyvän rungon ja kevyen painon.
K: Mistä saan lisätietoja nojapyöristä?
V: Katso linkit tai googleta Recumbent
Tekstin lähde (source of the original text): http://www.ihpva.org/FAQ/
Käännös (translated by): Jorma Karvonen sähköposti: karvijorm(miukumauku)users.sourceforge.net